| Chapter 104 |
1 | Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
|
2 | Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
|
3 | sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
|
4 | Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
|
5 | Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
|
6 | Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
|
7 | Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
|
8 | vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
|
9 | Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
|
10 | Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
|
11 | Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
|
12 | Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
|
13 | Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
|
14 | Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
|
15 | ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
|
16 | Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
|
17 | Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
|
18 | Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
|
19 | Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
|
20 | Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
|
21 | Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
|
22 | Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
|
23 | Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
|
24 | Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
|
25 | Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
|
26 | Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
|
27 | Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
|
28 | Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
|
29 | Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
|
30 | Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
|
31 | Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
|
32 | hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
|
33 | Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
|
34 | Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
|
35 | Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
|