| Chapter 6 |
1 | Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
|
2 | jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
|
3 | niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
|
4 | älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
|
5 | Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
|
6 | Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
|
7 | Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
|
8 | se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
|
9 | Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
|
10 | Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
|
11 | niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
|
12 | Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
|
13 | silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
|
14 | kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
|
15 | Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
|
16 | Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
|
17 | ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
|
18 | sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
|
19 | väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
|
20 | Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
|
21 | Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
|
22 | Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
|
23 | Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
|
24 | että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
|
25 | Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
|
26 | Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
|
27 | Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
|
28 | Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
|
29 | Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
|
30 | Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
|
31 | Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
|
32 | Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
|
33 | Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
|
34 | Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
|
35 | Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.
|